Kuuluuko digi vain hyvätuloisille – DigiAgeTalk 2019

Osallistuin tänään 6.6.19 Helsingissä, Scandic park- hotellissa järjestettyyn DigiAgeTalk 2019 -seminaariin.

Seminaarin järjestivät Valli ry sekä Ikäteknologikeskus ja teemana oli, että ”digi kuuluu kaikille”. Seminaariohjelma oli kaunis kattaus filosofisesta pohdinnasta käsin kohti konkreettisia digitaalisia apuvälineitä.

Vallin ikäteknologiakeskuksen kehittämispäällikkö Sari Vapaavuoren avajaissanojen jälkeen päästin kuulemaan filosofi Maija-Riitta Ojalan huumorin sävyttävää puheenvuoroa vanhojen vallankumouksesta. Päälimmäiseksi ajatukseksi tästä jäi itsellenikin työssäni tärkeä oivallus siitä, että mikäli haluamme itse vaikuttaa siihen mitä meitä varten suunnitellaan, täytyy meidän itse ottaa rohkeasti tila keskustelussa. Kun käymme keskustelua ikääntyvän väestön digitaalisoituvasta tulevaisuudesta, täytyy silloin ikääntyvien itsensä kertoa mitä toivotaan ja tahdotaan, muuten päätöksen tekee nuoret insinöörit. Ojalaa oli ilo kuunnella, hänen ketterät anekdootit ja rempseä suhtautuminen niin seksin robotisaatiosta kuin hoivahylje Perrosta virkisti kuulijan sopivan herkälle ideavapaalle taajuudelle. Mielipiteitä mitatessa käytettiin klassista manuaalista käyttöliittymää, eli punaisia ja vihreitä lappuja.  Ojala on juuri julkaissut uuden kirjan, ”Tekoälyn etiikka” joka täytyy ehdottomasti napata hyppysiin – koska tuolini alla ei ollut kirjapalkintoon oikeuttavaa lappua.


Seuraavaksi oli vuorossa paneelikeskustelu teemalla ”Miten ja millä arvoilla luomme tulevaisuutta”. Paneelikeskusteluun oli valittu osallistujiksi dosentti ja johtava tutkija Jaana Leikas VTT oy:stä, käyttäjälähtöisen yhteiskehittelyn asiantuntija Leila Lintula Metropoliasta (tähän väliin täytyy iloita että Lintula on omien opintojeni aikana ollut lehtorinani, joten kollegatoimintaterapeutti lavalla ilahdutti!), saavutettavuusyksikön johtaja Sami Älli Kehitysvammaliitosta sekä 17 vuotta ilman IT-tukea rämpinyt ikäihminen Sirkku Nyström kokemusasiantuntijana.

Paneelin keskusteluaiheet olivat ajankohtaisia, paljon pohdittiin digitalisoituvan yhteiskunnan etiikkaa sekä sitä, onko asiakkaan pakko taipua digiajan alle vai onko yhä oikeus asioida palveluissa ihan oikeiden ihmisten keskellä.

Koko seminaarin ajan minua oli jo mietityttänyt se, että tiedämme senioriväestössämme olevan runsaasti vähävaraista joukkoa sekä toimeentulotuen kanssa kitkuttelevaa porukkaa. Esitinkin panelisteille laajahkon kysymyksen siitä, tulisiko esim. toimeentulotuesta taata ihmiselle älylaite, jos siihen ei ole muuten varaa, kun kerran yhteiskunta digitalisoituu niin huikeaa vauhtia ja palveluiden saamiseksi alkaa olla jo lähes välttämätöntä osallistua digitaaliseen yhteiskuntaan (tästä on siis myös VM tehnyt linjauksen viime hallinnon aikana, jossa todettiin, että digitaaliset palvelut tulee olla jokaisen kansalaisen saavutettavissa).

Ällistykseni oli suuri, kun sekä Leikas että Nyström puheenvuoroissaan totesi aika yksikantaan, että kyse on budjetoinnista ja priorisoinnista. Annoin itseni siis ymmärtää, että he tarkoittavat yksilön kohdalla sitä että jokaisen pitäisi itse säästää rahoistaan jotta laitteen saa. Tämähän ei todella ole realiteeteissa, koska meillä on joukossamme jo nyt paljon ikäihmisiä, jotka käyttävät rahansa vuokraan ja ruokaan – nipistäen lääkkeistään. Vastaus löi minut ällikällä! Lintula korosti kaupunkien omaa toimintaa, kuten Helsingissä Palvelukeskusta joka mm. toimittaa etäkuntoutusta varten kotihoidon asiakkaille älylaitteita. Älli toi esiin jo työssäni huomatun faktan: laitteet saadaan, mutta niiden ylläpito ja päivittäminen on työlästä ja paukkuja pitäisi itseasiassa ladata enemmän siihen suuntaan.


Summa summarum: onko todellakin niin, että digi kuuluu kaikille- joilla on siihen varaa?


Lounaan jälkeen kuultiin toimittaja, kirjailija, pastori Hilkka Olkinuoran ketterää kerrontaa ikäihmisten roolista digitalisaatiossa. Tämän jälkeen läpikäytiin Sosped-säätiön ja Vallin Ikäteknologiakeskuksen tutkimusta +75 vuotiaiden kokemuksista digitalisaatioon ja teknologiaan liittyen. Tutkimuksen anti oli mielenkiintoista, mutta suurin ajatukseni tässä puheenvuorossa oli kuitenkin jälleen sama: Kuuluuko digi vain heille, kenellä siihen on varaa? Yleisöstä esitettiin onneksi tämä samainen kysymys myös, eli oliko tutkimuksessa otettu huomioon vähävaraiset. Tutkimuksen esittelijät kertoivat kyselyssä olleen mukana toimeentulon näkökulma, jossa vastanneista valtaosa kuuluu keskituloisten eläkeläisten joukkoon. Tutkimukseen vastanneista siis jokaisella oli itsellään digilaite omana tai realistinen mahdollisuus sellaisen hankintaan.


Koko päivän anniksi loppuviimein jäi itselleni se suurin kysymys vaivaamaan päähäni:
Jos yhteiskunta päivä päivältä digitalisoituu enemmän, palvelut muuttuvat sähköisiksi ja niitä saadakseen tulee asioida verkossa, miksi emme puhu kovaan ääneen teknologiaköyhyydestä?

Yhteiskunnassamme ei saa olla tilaa eriarvoistumiselle tässäkään asiassa, vaan yhtäläiset oikeudet tulee tarjota myös digitaalista yhteiskuntaa rakentaessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s